Mainelainen opettaja Jake Epping saa selville, että paikallisen pikaruopaikan varastosta johtaa "kaninkolo" menneisyyteen, tarkemmin sanottuna vuoteen 1958. Kuppilan omistaja Al puhuu Jaken ympäri suorittamaan tehtävä, joka häneltä jäi kesken: tappaa Lee Harvey Oswald ennenkuin tämä murhaa John F. Kennedyn Dallasissa. Mietittyään asiaa Jake lähtee matkalle 60-luvulle. hänellä on myös toinen motiivi: pelastaa koulunsa vahtimestari sekopäisen isänsä kynsistä. Alilla on varsin kattavat muistiinpanot matkaltaan, mutta yksi asia on epäselvä: toimiko Oswald yksin? 
Jake lähtee matkalle varustautuneena Alin muistiinpanoilla ja urheilutuloksilla; jostainhan hänen täytyy tienata rahaa. Mutta menneisyys ei halua muuttua, ja se pistää kapuloita rattaisiin. Jake pelastuu vaistonsa avulla, ja suuntaa Dallasiin, mutta ei viihdy siellä. Hän asettuu Jodien pikkukaupunkiin, ja ottaa vastaan opettajantyön. Samalla hän pitää silmällä Oswaldia. Mutta menneisyys kampittaa häntä kunnolla. voiko mennyttä muuttaa ja jos voi, kuinka paljon? 

Yli 850-sivuinen järkäle on sujuvaa luettavaa ja kirja tempaa mukaansa. Kaikella on tarkoitus, eikä irrallisia langanpätkiä jää. Välillä tosin tuntuu, että joitain kohtia olisi voinut jättää pois, mutta loppujen lopuksi nekin ovat tukemassa sanomaa sopusoinnusta. Loppu ehkä vähän lässähti, mutta näin hyvässä kirjassa se saattaa johtua ihan vaan siitä, että kirja todellakin loppui. Todennäköisesti tunne olisi  sama, oli loppu sitten millainen hyvänsä.
Kauhukirjailina tunnettu King näyttää, että osaa hän kirjoittaa muutakin. 

Suomessa tehtyyn rahakuljetusauton ryöstöön liittyy jotain hämärää. EU:n rikostiedusteluyksikössä toimiva Antti Korpi kollegoineen saa pian selville, että ryöstö on osa suurempaa, kauhistuttavaa hanketta. Rikollisten jahtaaminen vie Antin Afrikkaan, ihmiskunnan alkulähteille. 

Olen joitakin Remeksen kirjoja lukenut, eikä tämäkään ollut pettymys vaikkakin osa henkilöhahmoista jäi etäiseksi.  Perheen au pairin "erikoisuutta" korostettiin aika paljon, mutta loppujen lopuksi asia oli täysin merkityksetön. Antti taas vaikutti perin tavalliselta perheenisältä, joka painiskeli kansaivälisen uran ja perhe-elämän yhteensovittamisen kanssa. 

Nuori, kaunis ja häiriintynyt Jillian Perry murhataan omissa häissään. Poliisi epäilee meksikolaista puutarhuria, joka on kadonnut jäljettömiin. Uhrin äiti haluaa saada tyttärensä murhan selvitetyksi ja pyytää ulkopuolista apua.Verdonin aiemmasta Numeropeli-kirjasta tuttu eläkkeelle jäänyt rikostutkija Dave Gurney ei vaimonsa vastustuksesta huolimatta voi olla ottamatta tapausta hoitaakseen kun uhrin äiti niin pyytää.

jäljet johtavat Mapleshadeen, häiriintyneiden lasten erityiskouluun, jota johtaa Jillianin leski, kuuluisa psykiatri Scott Ashton. Gurney paneutuu tapaukseen koittaen saada palapelin paloja sopimaan.  Tutkinnan edetessä paljastuu varsin kammottavia seikkoja, ja vaaraan joutuu niin Gurney kuin hänen vaimonsakin. 


Jotenkin loppuratkaisu taas vähän lässähti, eikä Gurneyn hahmo tullut oikein tutuksi vieläkään. Ainoa ilmiselvä seikka on se, ettei hän oikein tunnu sopeutuvan eläkeläiseksi. Vaimonsa Madeleine ei tykkää murhatutkimuksesta yhtään ja ilmaisee mielipiteensä varsin "naisellisella" tavalla, joka saa ainakin minut välillä näkemään punaista. 
Ei tämä huono ollut, ja mielelläni luen myös seuraavan Gurney-kirjan jahka se nyt kesäkuussa (Gummeruksen mukaan) ilmestyy Suomeksi. 
 

Rajaniemen kohutun Kvanttivaras-sarjan toinen osa.

Mestarivaras Jean le Flambeur ja Mieli ovat matkalla Maahan. Mieli ja varas eivät vielä ole ansainneet vapauttaan pellegrinijumalattarelta. Matkalla sattuu ja tapahtuu, oman tietoisuuden omistava alus Perhonen muassaan varas ja Mieli joutuvat hyökkäysten kohteeksi.

Samaan aikaan Maassa Tawadudd Gomelez saa vieraakseen korkea-arvoisen lähettilään joka on tullut tutkimaan arvostetun yhteiskunnan jäsenen murhaa. Tawadudd on sukunsa musta lammas, joka on hylännyt sulhasensa ja seurustellut varsin epämääräisten tyyppien kanssa. Sisarensa sen sijaan on puhdas kuin pulmunen. Vai onko. 

Paljon enempää kirjasta on vaikea kertoa paljastamatta juonta. Kuten edeltäjänsä, kirja vilisee hahmoja ja termejä joita ei sen kummemmin selitellä. Lukija joutuu itse päättelemään mitä mikni tarkoittaa ja ainakin itselläni välillä menee metsään ja huolella. Maa, jossa tarinat ovat valuuttaa ja järjestetyt avioliitot arkipäivää tuo mieleen Tuhannen ja yhden yön tarinat. Vaikka olenkin lukenut aiemman osan, kirjan voi mielestäni mainiosti lukea yksinäänkin. Odotan innolla trilogian kolmatta osaa.

Leskeksi jääny venttiilitehtailija Ville Laine on murheissaan. Vaimon kuoleman jälkeen juttukaveri puuttuu. Onneksi on tyttärenpoika Valtteri, jolle Ville keksii rakentaa vesirattaan läheiseen puroon. Ja kun alkuun päästään, ei pelkkä ratas riitä. Tarvitaan sitä ja tätä, myös venttiili. Lama koettelee tehdasta, mutta olisiko Villen kehittelemästä uudesta venttiilistä pelastajaksi. Lääkäri-vävy lähtee mukaan bisnekseen, jossa pyörii isot rahat. Villeä ja Valtteria se ei hetkauta, he maalaavat ja rakentavat lammelle majaa ja grillipaikkaa.
Samaan aikaa itänaapurissa oligarkki Vasili miettii kuumeisesti miten pelastaa äiti-Venäjä ja siinä sivussa tienata rutkasti ruplia. 

Varsin lämminhenkinen tarina, jossa perisuomalainen läpi harmaan kiven- mentaliteetti on se, joka palkitsee, ei helpon rahan konstit. Vasta kirjan "luettuani" (kuuntelin äänikirjana) tutustuin kirjottajaan googlen avulla tarkemmin, vaikka nimi olikin jotenkin tuttu. Vaikka en taustoja tuntenutkaan kirjailijasta, selkeä yhteiskuntakritiikki paistoi kirjasta, mikä ei ollut ollenkaan paha juttu. Kalle Isokallion tuotanto siirtyy ehdottomasti lukulistalleni.