Bergdorf-blondit ovat tämän hetken kuumin muotivillitys. Jokainen haluaa olla sellainen, mutta sepä ei olekaan niin helppoa. Paitsi Bergdorf-tavaratalon perijättärellä. New Yorkin jet set-typyköillä on kaikkea; Guccin vaatteet, Chanelin laukut, Manolo Blahnikin kengät. Tärkeintä, eli tulevaa aviomiestä ei kuitenkaan pysty ostamaan.

Kirjan minä-kertoja (Alice?) kuuluu joukkoon, vaikka onkin siitä poikkeuksellinen, että hänellä on työ.  Hän kihlautuu lumoavan Zachin kanssa, mutta häitä ei kuitenkaan vietetä. Eduardo osoittautuu pettäjäksi ja Patrick jättää hänet Ranskaan. Lähistöllä on kuitenkin aina Charlie. Mutta hänhän on Julien poikaystävä, Alice jopa esitteli heidät toisilleen. TA:n metsästystä ei myöskään auta Englannissa asuva äiti, joka kovasti haluaa Alicen tapaavan "naapurin pikkujaarlin".
Näin suomalaisnäkökulmasta tyttöjen elämä on käsittämätöntä höpöhöpöä, vaikka pohjimmiltaan hekin etsivät vain sitä oikeaa. Nopeatempoinen ja sujuvasti luettava kirja. En kylläkään kaipaa jatkoa.