Spearpoint, maailman ainoa suurkaupunki kohoaa korkeuksiin. Se jakaantuu vyöhykkeisiin, jotka ovat eri teknologian tasolla. Vyöhykkeiden ylittäminen on ihmisille hengenvaarallista, koneille mahdotonta. Ylhäältä, teknisesti edistyneimmiltä Taivaallisilta Tasoilta putoaa alas enkeli, joka päätyy Neon Heightsiin patologi Quillonin pöydälle. Enkelillä on Quillonille viesti: Pakene.  Quillon ei ole aivan sitä miltä näyttää, ja hänen päässään olevia tietoja kaivataan kipeästi.

Quillon saa oppaakseen Merokan ja yhdessä he pakenevat kaupungista viime hetkellä. Raju myrsky, jossa vyöhykkeet siirtyvät, invalidisoi Spearpointin. 

Erämaassa on paljon vihollisia: Kallopojat, jotka ryöstävät ja polttavat kyliä, sekä vorgit, kyborgiotukset, joille Kallopojat toimittavat aivoja ravinnoksi, vastineeksi he saavat vyöhykelääkkeen korviketta. 

Quillon ja Meroka sekä heidän vapauttamansa nainen joutuvat Kallopoikien vangiksi, mutta viime hetkellä pelastus saapuu: Parvi; sotilaallinen kuumailmapalloissa lentävä ryhmittymä, jolla on yhteinen menneisyys Spearpointin kanssa. 
Parvessa on kehitetty keino saada vorgeista tiivistettyä vyöhykelääkettä, ja Quillon puhuu voimakkaasti sen puolesta, että Parven täytyy auttaa Spearpointia. Quillon saa myös selville, että noidaksi epäillyn naisen tytär Nimcha on se, jolla on kykyjä, ja tytön täytyy päästä Spearpointiin pelastaakseen maailman.

Vyöhykkeiden muututtua matka on erittäin vaarallinen, eikä ole takeita pääsevätkö he edes perille, mutta Parvi päättää yrittää. Matkatessaan entisen  Turmion, kuolleen alueen läpi he löytävät toisen Spearpointin, joka kuitenkin on hylätty.

Quillon, Meroka ja Nimcha pääsevät lääkkeineen Spearpointiin, ja Tulwarin, komennon ottaneen "höyryihmisen" avulla lähtevät viemään Nimchaa kohti Spearpointin ydintä ja siellä asuvia Konehirviöitä. 
Matkalla he tapaavat vanhoja ystäviä. Perillä Nimcha ja Fray jäävät ytimeen, kun muut lähtevät takaisin maksamaan kalavelkoja petolliselle Tulwarille. Lopuksi pahoin haavoittunut Quilon lähetetään Taivaallisille Tasoille toiveena, että enkelit osaisivat parantaa hänet.

 

Tykkään Reynoldsin kirjoista, eikä tämäkään ollut pettymys. Eräs kohta varsinkin aiheuttaa riemullisen ahaa-elämyksen, kun lukijalle selviää missä ollaan. Kirjaa on kutsuttu joissan arvioissa steampunk-scifiksi, ja sitähän se osittain onkin. Höyrykoneet ja hevoset ovat isossa roolissa. 
Loppu jää vähän avoimeksi, ja mielelläni lukisin lisääkin Quillonin ja kumppaneiden seikkailuja mutta ilmeisesti jatkoa ei näillä näkymin ole tulossa.